Lapsen kuorsaus

Lapsen kuorsaus voi olla tilapäistä esim. liittyen flunssaan, jolloin nenähengitys vaikeutuu nuhasta johtuen. Allerginen nuha voi haitata nenähengitystä etenkin siitepölykautena. Mikäli kuorsausta tai korostuneen äänekästä hengitystä esiintyy useana yönä viikossa pitkäaikaisesti eikä nenän rakenteessa eikä purennassa ole todettu poikkeavaa, voidaan epäillä, että kita- ja /tai nielurisat ovat suurentuneet. Kitarisa sijaitsee nenänielussa ylhäällä nenäkäytävien takana ja nielurisat näkyvät suuhun katsottaessa kielen tyven molemmin puolin.(kuva ). Vastasyntyneellä ja alle 1-vuotiaalla risakudos on yleensä hyvin pieni, mutta leikki-iässä risakudos alkaa kasvaa. Osalla lapsista risakudos kasvaa liian suureksi ahtauttaen ylähengitysteitä, kitarisa nenänielua ja nielurisat nielua. Miksi risakudos sitten suurenee? Hengitystieinfektiot, virus- ja bakteeritaudit voivat johtaa risakudoksen liikakasvuun. Kaikilla leikki-ikäisillä lapsilla ei ole samanlaista risakudoksen kasvutaipumusta, vaikka pienet lapset sairastavatkin toistuvasti flunssia ja nielutulehduksia. Jonkinlainen perinnöllinen alttiuskin näyttäisi olevan mukana risakudoksen liikakasvussa. Nukkuessa lihasten jäntevyys alenee, jolloin suurentuneet nielurisat painuvat toisiaan vasten ahtauttaen nielua ja aiheuttavat kuorsausta ja jopa hengityskatkoja eli uniapneaa. Ihmisellä on kuitenkin tärkeä suojareaktio, heräämisvaste, joka saa aikaan lihasjäntevyyden palautumisen ja ilma kulkee taas paremmin. Ja niinpä hengityskatkoa seuraa usein kovaääninen korahdus. Vanhemmat osaavat yleensä hyvin kertoa lapsensa nukkumisesta, kuorsaamisesta ja mahdollisista hengityskatkoista sekä yöllisestä levottomuudesta. Mikäli tällaista on jatkunut kauan, niin vanhemmat eivät välttämättä enää koe oireilua poikkeavana. Isompien lasten nukkumista vanhemmat eivät yleensä enää tule tarkkailleeksi yhtä paljon kuin lapsen ollessa pieni. Usein esim. mökkiolosuhteissa samassa tuvassa nukuttaessa havahdutaan siihen tosiseikkaan, että perheessähän kuorsaa joku muukin kuin perheen pää. Hengitystietulehdusten yhteydessä kuorsaus ja mahdolliset hengityskatkot korostuvat entisestään. Vanhemmat voivat myös videoida ja äänittää pikku pilttinsä unenaikaista nukkumista, mikä helpottaa lääkärin työtä. Uni saattaa olla hyvin levotonta. Lapsi pyörii sängyssään,hengittää työläästi, hikoilee, potkii peitot ja voi aamulla herätä pää jalkopäässä. Nukkumisasento voi näyttää pahalta, kun lapsi on taivuttanut niskaansa taaksepäin saadakseen hengitystiet pysymään mahdollisimman avoimina. Yökasteluakin voi ilmaantua uudelleen, vaikka lapsi olisi jo välillä oppinut kuivaksi. Isommilla lapsilla voi ilmetä painajaisunia ja kauhukohtauksia. Kun yö ei suju hyvin, päiväkään ei näytä valoisalta. Keskittyminen on puutteellista, mikä haittaa päiväaikaista suoriutumista. Tutkimuksissa on todettu oppimisvaikeuksia, kouluvaikeuksia, ylivilkkautta tai passiivisuutta. Aika usein lapsen puhe muuttuu puuromaiseksi ja epäselväksi johtuen suurista nielurisoista. Jatkuva suuhengitys kielii ahtauttavista risoista. Suuhengitys vaikuttaa epäsuotuisasti myös kasvojen luiden kasvuun ja purentaan. Isot risat voivat vaikuttaa myös lapsen syömiseen ja sen myötä lapsen kasvuun. Tutkimukset osoittavat että pelkkä säännöllinen kuorsaus sellaisenaan ilman hengityskatkoja on luultua haitallisempaa. Kuorsaavat 9-10 -vuotiaat koululaiset menestyivät ikätovereitan huonommin matematiikassa, luonnontieteissä, lukemisessa ja oikeinkirjoituksessa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että kuorsaavien, luokassaan vähän huonommin pärjäävien alakouluaisten keskiarvot paranivat, kun kuorsaus hoidettiin. Koska kuorsaus ja unenaikaiset hengityshäiriöt vaikuttavat haitallisesti lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin, niin ongelman selvittely on hyvä aloittaa korva-,nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotolla.