Motkotus, nalkuttaminen, jäkättäminen, jankutus

Tunne siitä, ettei saa asioita hoitumaan muutoin kuin toistuvasti muistuttamalla, jatkuvasti hoputtamalla, huomauttelemalla usein… Muut eivät vain tunnu ymmärtävän omaa parastaan ja yhteistä hyvää. Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, olet saattanut “sortua” johonkin otsikossa mainittuun toimintatapaan: antamaan toistuvasti neuvoja tai muistutuksia, joita niiden saaja ei itse tahdo saada. Motkottamaan. Perheen elämässä on lukemattomasti asioita jotka eivät vain tunnu sujuvan, koska ihmiset ovat niin eritahtisia ja mukavuudenhaluisiakin. Kodin siisteys, kunnossapito, aikataulut, käytöstavat… On tavallista, ettei vastuun kokemus eri asioissa jakaudu aivan tasan. Perheessä, jossa äiti kokee korostuneesti vastuuta kodin siisteydestä, isä voi kokea tehtäväkseen huolehtia aikatauluista ja siirtymistä – myös muiden osalta. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän on aikuisen vastuulla. Miten siis vastuunkantaja saa muut perheenjäsenet kasvamaan omaan vastuuseen ja huomioimaan muita? Motkottaminen saa alkunsa vastuunkantajan turhautumisesta tässä tehtävässä, kun viesti ja hyvä tarkoitus ei tunnu tavoittavan muita. Voi muodostua kehä, jossa vastuunkantaja huomauttelee ja patistaa enenevässä määrin negatiiviseen ja tyytymättömään sävyyn muita kantamaan omaa vastuutaan saamatta silti aikaan toivottua muutosta – näin edelleen turhautuen. Toimintatapaa kuitenkin pitää yllä toisaalta näkemys, että muut keinot tuntuvat jo käytetyn ja toisaalta joskus yksittäisissä asioissa motkotus toimiikin: riittävän monilla huomatuksilla asiaintilasta likapyykki saattaakin alkaa päätymään pyykkikoriin kodinhoitohuoneen lattian sijasta. Yleinen vastuunotto kodin siisteydestä ei silti parane, koska motkottaminen palvelee asian muistamista, mutta ei asian positiivista, omaa tahtomista. Viestin lisäksi lapsi sisäistää myös sävyn, jolla häneen ja hänen toimintaansa suhtaudutaan. Motkottaminen viestii tyytymättömyyttä ja epäluottamusta. Siksi se laukaisee helposti vastareaktioita: “haluan olla sellainen kuin olen, enkä sellainen kuin sinä haluat”. Sävy saattaa yleistyä perheen muuhunkin vuorovaikutukseen suvaitsemattomuutena ja vikojen hakemisena. Myös palautteesta ylipäätään saatetaan alkaa hakemaan negatiivista viestiä: “sillä on aina jotain valitettavaa”. Filosofisesti ajatellen onkin kyse siitä, minkä verran perheessä ollaan valmiit hyväksymään erilaisuutta ja erilaisia toimintatapoja perheen sisällä. Kenen tarpeet ratkaisevat missäkin asiassa? Käytännön tasolla tästä seuraa monia kysymyksiä. Kenen siisteysnäkemys on perheen normi? Kenen tahtiin toimitaan? Saanko tehdä asiat omalla tavallani ja omalla aikataulullani, jos lopputulos on kuitenkin sama? Pitääkö kaikkien käyttäytyä samoin? Haluanko todella motkottaa? Vakiintuneiden toimintatapojen muuttaminen vaatii päättäväisyyttä, aikaa ja kärsivällisyyttä sekä tilanteen monipuolista pohdintaa. Jos toivot muutosta, saat pohdintoihisi tukea Aatos Klinikan ammattilaisilta.