Erektiohäiriö

Erektio tarkoittaa miehen siittimen jäykistymistä ja sen ylläpitoa tyydyttävän seksuaalisen nautinnon ajan. Erektioon vaaditaan valtimoiden ja hermokudoksen toimivuutta sopivassa hormonaalisessa ja psyykkisessä ympäristössä. Erektioon vaaditaan riittävää valtimovirtausta, paisuvaisen sileän lihaksen rentoutumista ja laskimoiden sulkumekanismia erektion ylläpitämiseksi. Erektiohäiriö ei ole sairaus vaan oire. Erektiohäiriötä esiintyy kaikenikäisillä, mutta esiintyvyys lisääntyy huomattavasti virtsaamisongelmista kärsivillä ikääntyvillä miehillä. Suurimpien tutkimusten mukaan erektiohäiriön prevalenssi on 19-53% 30-80-vuotiailla miehillä. Suomessa tehdyssä väestötutkimuksessa, johon osallistui 1983 miestä, erektiohäiriöitä esiintyi 74%:lla kaikista miehistä. Erektiohäiriön syy voi olla verenkierrollinen, hermostollinen, hormonaalinen tai rakenteellinen. Erektiohäiriö voi olla myös lääkkeidenkäyttöön liittyvä tai psykogeeninen. Valtimoverenkierron häiriintymisen taustalla saattaa olla piilevä sepelvaltimotauti, diabetes, rasva-aineenvaihdunnanhäiriö, tupakointi tai verenkiertoa häirinnyt leikkaus tai sädehoito. Neurologiset, keskushermoston toimintaa häiritsevät sairaudet aiheuttavat erektiohäiriötä kuten myös ääreishermoston toimintahäiriöt kuten polyneuropatia. Peniksen rakenteeseen vaikuttavat kehityshäiriöt kuten hypospadia tai sairaudet kuten Peyronien tauti häiritsevät peniksen normaalia toimintaa ja voivat aiheuttaa erektiohäiriötä. Hormonitoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa sekä erektiohäiriön että seksuaalisen halun muuttumista. Erektiohäiriön riskitekijöitä ovat sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, liikunnan vähyys, ylipaino, tupakointi, korkea kolesterolipitoisuus, verenpainetauti ja sokeritauti. Verenkiertoelimistön terveys on suorassa yhteydessä erektion toimivuuteen. Valtimosairaudet aiheuttavat verisuonten sisäpinnan kalkkeutumista ja sitä kautta verenkierron heikkenemistä penistä suonittavissa valtimoissa. Erektiota säätelevien valtimoiden läpimitta on hyvin pieni, jolloin verenkierron heikkeneminen ilmenee helposti erektion häiriintymisenä. On muistettava, että erektiohäiriö voi olla sepelvaltimotaudin ensioire. Erektiohäiriön selvittelyissä huomioidaan edellä mainitut riskitekijät ja mahdolliset sairaudet ja lääkitys. Ensisijaisen tärkeää on alkuvaiheessa selvittää onko kyseessä elimistön toimintahäiriöstä johtuva ongelma vai elämäntilanteeseen liittyvä psyykkinen erektiohäiriö. Jokaiselle erektiohäiriö potilaalle tulisi tehdä perusteellinen kliininen tutkimus, jossa mitataan verenpaine, tutkitaan ääreisverenkierto, tutkitaan peniksen rakenne, kivekset ja eturauhanen. Laboratoriokokeet räätälöidään potilaan oireiden ja riskitekijöiden mukaan. Mikäli verensokerin ja veren rasva-arvojen mittaamisesta on pitkä aika, tulisi ne mitata. Testosteroni ja kilpirauhasarvot voidaan mitata tarpeen mukaan, muut aivolisäkehormonit tulee mitata, jos testosteroni todetaan matalaksi. Erektiohäiriön tutkimuksilla ei päästä aina eksaktiin diagnoosin, silti on tärkeää poissulkea erektiohäiriön taustalla oleva vakava liitännäissairaus. Seksuaalineuvonnalla ja –terapialla hoidetaan iso osa erektiohäiriöistä. Hormonaaliset toimintaongelmat korjataan hormonivalmisteilla. Usein erektiohäiriössä määrätään lääkkeitä, jotka vaikuttavat peniksen verenkiertoon ja sileän lihaksen rentoutumiseen. Erektiohäiriölääkkeet lisäävät peniksen verenkiertoa sopivan seksuaalisen kiihottumisen aikana ja edesauttavat erektion syntymisessä. Suun kautta otettavat erektiohäiriölääkkeet eroavat vaikutusajan keston mukaan. Lisäksi on olemassa virtsaputkeen laitettava kapseli ja peniksen varteen pistettävä lääkeaine, jotka lisäävät peniksen verenkiertoa ja aiheuttavat erektion välittömästi lääkkeen annostelun jälkeen. Mikäli erektiohäiriöön liittyy myös orgasmin häiriintyminen, voidaan potilas ohjata lantioalueen hoitoon erikoistuneen fysioterapeutin tutkimuksiin ja hoitoon.

Aiheeseen liittyviä videoita